Lapsen kaksikielisyys päiväkodissa ja arjessa

Mitä on toiminnallinen kaksikielisyys?

the-childs-bilingual-kindergarten-and-everyday-lifeÄidinkielensä rinnalle toista kieltä ensisijaisesti joko kotona tai esimerkiksi päiväkodissa opetteleva lapsi oppii tavoitteiden täyttyessä toiminnallisesti kaksikieliseksi. Toiminnallinen kaksikielisyys tarkoittaa kahden kielen osaamista niin, että lapsi pystyy toimimaan molemmilla kielillä ja osaa käyttää niitä tarkoituksenmukaisesti eri tilanteissa ja tarkoituksissa. Toiminnallinen kaksikielisyys ei edellytä toisen kielen täydellistä hallitsemista.

Päiväkoti ja kaksikielisyys

Kielipainotteisissa päiväkodeissa toiminnalliseen kaksikielisyyteen pyritään yleensä niin sanotun CLIL-periaatteen avulla. Tällöin kieli omaksutaan sitä luonnollisissa yhteyksissä ja mielekkäissä sekä aidoissa tilanteissa käyttämällä. Kieli omaksutaan siis käytännön kokemusten kautta sen sijaan, että sitä opiskeltaisiin sanan totutussa merkityksessä vaikkapa kielioppisääntöjä tai sanalistoja hyödyntäen. Kieli, joka omaksutaan, ei siis ole varsinaisesti kielenopetuksen kohde, vaan sitä käytetään arjessa opetuksen apuvälineenä.

Toiminnallista kaksikielisyyttä tavoiteltaessa päiväkodin opettajat ja hoitajat ovat ihannetapauksessa kielen syntyperäisiä puhujia ja heidän puoleltaan kommunikointi voikin tapahtua yksinomaan tätä kieltä käyttäen. Heidän tulisi kuitenkin ymmärtää myös lapsen äidinkieltä, jotta lapsi olisi vapaa käyttämään sitä kieltä, joka kussakin tilanteessa tulee luonnostaan. Kielen puhumisesta ei saisi tulla lapselle pakkoa, sillä se saattaa muuttaa suhtautumista kieltä kohtaan negatiiviseksi, mikä taas ei ole oppimisen kannalta lainkaan hedelmällinen lähtökohta.

Vanhempien rooli

Lapsen kasvattaminen kaksikieliseksi vaatii vanhemmilta merkittävää sitoutumista riippumatta siitä, onko toinen opittavista kielistä jommankumman vanhemman äidinkieli vai päiväkodissa omaksuttava kylpykieli tai muu vieras kieli. On sanomattakin selvää, että vanhempien suhtautuminen kaksikielisyyteen on oltava myönteinen – tuskinpa päätöstä lapsen kaksikieliseksi kasvattamisesta olisi muutoin tehtykään. Vanhempien kannattaa sopia ja pohtia, mitä kieltä he puhuvat lapselle, mitä kieltä keskenään ja miten he voisivat tukea lapsensa kaksikielisyyttä ja kielenoppimista.

Kummankaan lapsen vanhemmista ei välttämättä tarvitse osata opeteltavaa kieltä. Kaksikielisyyden olisi kuitenkin näissäkin tapauksessa hyvä olla luonnollinen osa perheen arkea esimerkiksi niin, että tilanteisiin, joissa lapsi pääsee luontevasti käyttämään toista kieltä, yritettäisiin hakeutua mahdollisuuksien mukaan. Äärimmäisen tärkeä vanhempien tehtävä on myös lapsen äidinkielen kehityksen edistäminen. Tämä tapahtuu normaaliin tapaan leikkimällä lapsen kanssa, lukemalla hänelle kirjoja sekä tietenkin keskustelemalla ja kuuntelemalla lasta.