Vieraat kielet esiopetuksessa

foreign-languagesEsikoulu on peruskoulua edeltävä leikkikoulun tapainen oppilaitos, jonka lapsi aloittaa sinä vuonna, jona hän täyttää kuusi vuotta. Perusopetuksen piiriin kuuluva esikoulu ei kuulu oppivelvollisuuteen, mutta on kuitenkin velvoittava. Tämä tarkoittaa, että lapsen on lain mukaan ennen oppivelvollisuuden alkamista osallistuttava joko vuoden kestävään esiopetukseen tai johonkin muuhun toimintaan, joka täyttää esiopetukselle asetetut tavoitteet.

Esikouluopetukseen ei tavallisesti kuulu vieraita kieliä, vaan ainoastaan äidinkielen oppiaineeseen valmentavaa harjoittelua. Jotkin kielipainotteiset päiväkodit tarjoavat kuitenkin myös esiopetusta, jolloin esikoulu on mahdollista käydä joko kokonaan tai osittain myös muulla kuin lapsen äidinkielellä. Joissain esikouluissa noudatetaan oppimisperiaatteena niin sanottua kielikylpyä.

Kuten päiväkodeilla muutenkin, myös esikouluilla on eroja siinä, käytetäänkö vierasta kieltä opetuksessa koko ajan vai lapsen äidinkielen lisäksi. Esiopetukseen sopivia tapoja vieraan kielen alkeiden hahmottamiseen tai jo aiemmin omaksuttujen taitojen syventämiseen on esimerkiksi satujen, runojen ja lorujen lukeminen lapsille vieraalla kielellä. Jos vierasta kieltä käytetään jatkuvasti esikoulun arjessa, tarttuu lapsen mieleen helposti erilaisia käytännön sanoja arkielämästä. Kirjoja lukemalla sanasto monipuolistuu ja aihepiirit laajenevat. Sadut ja laulut tukevat lapsen vieraan kielen oppimista myös tarjoamalla erilaisia kielellisiä muotoja sekä monipuolista kieltä. Riimejä sisältävät runot ja lorut taas totuttavat lapset erilaisen sanaston lisäksi vieraan kielen rytmeihin ja äänteisiin.

On tapauskohtaista, millä tavoin esimerkiksi vieraskielisen kirjan lukeminen päiväkodissa tai esikouluopetuksessa oleville lapsille käytännössä toteutetaan. Kirjaa voidaan lukea yksinomaan vieraalla kielellä ottamatta lapsen omaa äidinkieltä prosessiin ollenkaan mukaan. Lukeminen voidaan myös hoitaa niin, että tarinan edetessä sitä samalla käännetään lapsen äidinkielelle, jolloin lapsi kuulee ensin vieraskielisen version ja sitten käännöksen siitä ja näin ymmärtää varmemmin, mistä on kyse. Kolmas vaihtoehto on kirjan lukeminen niin, että lukija kääntää vain yksittäiset sanat tai tärkeimmät kohdat lapsen äidinkielelle. Lukuhetken jälkeen tarinan tapahtumista ehkäpä keskustellaan opittavalla kielellä. Vuorovaikutus on kielenoppimisessa ensisijaisen tärkeää.

Esikoulussa uuden oppiminen tapahtuu ennen kaikkea leikin ja mukavan puuhastelun kautta. Kouluelämän alkeiden hahmottamiseen kuuluu olennaisena osana myös sosiaalisten taitojen sekä käytöstapojen harjoittelu, joihin vieraalla kielellä toimiminen on hedelmällistä yhdistää. Kun kielille ja niiden oppimiselle myönteisen asenteen luominen aloitetaan jo varhain, saadaan myöhemmin kouluiässä varmemmin positiivisia tuloksia.